Aikido etsii tietä harmoniaan
STT-YLE Julkaistu 17.09.2005
Kolmella japanilaisella aikidokalla on lajiharjoitus, keiko, kesken Helsingin kaapelitehtaalla sijaitsevalla dojolla. Yoshinobu Irie ja Toshio Suzuki pyrkivät vuoron perään hyökkäämään Doshu Moriteru Ueshibaa kohti.
Hyökkäykset päättyvät kerta toisensa jälkeen aikidon suurmestarin, Doshu Moriteru Ueshiban onnistuneeseen tekniikkaan: hän käyttää Irien ja Suzukin liike-energiaa hyväksi, horjuttaa heidän tasapainoaan ja pyöräyttää heidät spiraalinomaisella tekniikalla tatamin pintaan.
Noihin lyhyisiin, puhtaisiin ja pehmeisiin tekniikoihin sisältyy koko aikidon sanoma: vastustajaa ei pyritä vahingoittamaan, vaan hänelle annetaan itse mahdollisuus oivaltaa, että hyökkääminen, aggressio ja voitto eivät johda mihinkään.
Doshu Moriteru Ueshibassa, 54, puolestaan ruumiillistuu koko aikidon historia ja traditio. Hän on lajin perustajan, O-sensein (suuri opettaja) Morihei Ueshiban (1883-1969), pojanpoika. Doshu on perinnöllinen arvonimi, jota käytetään lajin kansainvälisesti korkeimmasta opettajasta. Moriteru Ueshibaa ennen nimeä käytti hänen isänsä Kisshomaru Ueshiba (1921-1999).
- Isoisäni kehitti lajin perinteisistä taistelulajeista, jotta se sopisi paremmin japanilaiseen yhteiskuntaan. Hän lisäsi siihen henkisiä arvoja ja fyysisiä (tekniikoita) asioita. Hänen mielestään harjoittelussa ei saanut satuttaa vastustajaa, kuten muissa budolajeissa, Ueshiba sanoo. Hän tuli viikonlopuksi Suomeen vierailemaan Aikidoliiton 35-vuotisjuhlaleirille.
Voita itsesi
Aikido poikkeaa radikaalisti muiden budolajien valtavirrasta, mutta myös nykymaailman menosta. Ennen tappelut olivat enemmänkin mies vastaan mies -otteluja, mutta nykyisin maassa makaavan potkiminen tai kättä pidempien apuvälineiden käyttö on yhä yleisempää.
Ueshiba ei kuitenkaan halua ryhtyä julistajaksi tai analyytikoksi julmemman väkivallan syistä.
- Tämä on kysymys, jota ei ehkä voi kysyä minulta. Meidän jokaisen pitäisi itse miettiä, mistä se johtuu.
Ueshiba ei ole koskaan joutunut käyttämään tekniikoita tositilanteessa, mutta hän ei myöskään halua antaa valmiita vastauksia tositilanteen varalle.
- Pitää pyrkiä, että ei joudu sellaisiin tilanteisiin. Aikido ei opeta miten tulisi toimia, jokaisen pitää itse miettiä ja ratkaista tilanne.
Aikidossa harjoitellaan tekniikoita, mutta Ueshiban mukaan tämä kehittää myös henkistä puolta. Aikido tarkoittaakin harmonisen voiman tietä.
- Kun harjoitellaan, henkilöt alkavat kunnioittamaan ja arvostamaan toisiaan. Keikossa (harjoittelussa) olet vuorollaan sekä uke (tekniikan vastaanottaja) että nage (tekniikan suorittaja).
Lajin erikoispiirteenä on myös, että siinä ei kilpailla lainkaan.
- Lajissa roolit hyökkääjän ja puolustajan välillä vaihtuvat koko ajan. Siksi tässä ei voi kilpailla. Tämä on kilpailua itsensä kanssa, jossa ihminen itse asettaa tavoitteitaan, hän kertoo.
Poika jatkaa perinnettä
Maailmassa yhdellä aikidokalla on yhdeksän danin musta vyö. Vyön omistaja ei kuitenkaan ole Ueshiba. Hän on hetken hiljaa, kun hänen vyöarvoaan utelee.
- Minulla ei ole daneja, sillä minä itse myönnän ne. Tehtäväni on olla esikuva muille, hän tarkentaa.
Ueshiba täyttää elämässään tehtävää, joka on kuin keisarin virka: perinnöllinen. Jokaista varmasti kiinnostaa, onko Tokiossa sijaitsevalle lajin pääpaikalle, Hombu Dojolle ja Doshu-tittelille luvassa jatkajaa suoraan alenevassa sukupolvessa?
- Minulla on kaksi lasta, vanhempi tytär ja 23-vuotias poika. Poikani opiskelee yliopistossa ja todennäköisesti jatkaa tehtävääni.
Onko tämä varmaa?
- Toivon ja uskon näin. Myöskin ympäristö (perhe) toivoo, pitkään polvillaan istunut Ueshiba sanoo ja nousee ylös. Hän heittää tatamilla muutaman ukemin verryttelyn merkiksi, katsoo ystävällisillä silmillään ja välittää sanattoman viestin: Arigatoo gozaimasu, kiitos paljon: harjoittelu ja haastattelu ovat päättyneet.
Aikidon historia
Lajin juuret ovat samuraiden taistelutaidossa, kuten muidenkin japanilaisten budolajien.
Lajin kehitti Morihei Ueshiba (1883-1969), joka oli lapsuudessaan harjoitellut erilaisia taistelutaitoja. Pitkän harjoittelun jälkeen hän alkoi kaivata budoa, joka olisi luonteeltaan väkivallatonta. Hän koki budolajien tehtäväksi rauhan eikä väkivallan lisäämisen. Toisen maailmansodan aikaiset kokemukset vaikuttivat tämän filosofian jalostumiseen nykyiseen muotoonsa.
Aikidossa harjoitellaan taistelutaitoa, jonka avulla voi torjua hyökkäyksen vahingoittamatta hyökkääjää pysyvästi.
Aikidon varsinainen päämäärä ei kuitenkaan liity itsepuolustukseen, vaan itsensä voittamiseen. Lajin tarkoitus on ymmärtää väkivallan mielettömyys ja etsiä rauhallisia tapoja ratkaista ristiriitoja. Siksi lajissa ei myöskään kilpailla.
O-sensein (suuren opettajan) kuoltua hänen jälkeläisensä ovat jatkaneet lajin johtohahmoina. Ensiksi Kisshomaru Ueshiba (1921-1999) ja nykyisin Moriteru Ueshiba (s. 1951).
